Yksinkertainen THE NEXT ONE

Kirjan nimi: The next one
Kirjailija: Kalle Veirto
Tekstilaji Nuorisokirjallisuus
Julkaisuvuosi: 2016

Kalle Veirton kirjoittama nuortenromaani ”The next one” kertoo aivan tavallisesta Yhdeksänluokkalaisesta pojasta nimeltä Pasi, joka tietokone virheen takia päätyy sattumalta väärälle luokalle. Pain ensimmäinen reaktio on se, että tämä on huono asia, mutta ajan kuluessa Pasin mielipide vaihtuu. Kirjan pää opetus on se, että kaikki vaivalla saavutettu voi romahtaa hetkessä "Miltä tuntuu, kun taivas putoaa niskaan? Siltä."(s.131)

Kirjan pää henkilö Pasi on ihan tavallinen yhdeksän luokkalainen poika, joka vain sattuu päätymään väärälle luokalle. Luova luokka on se väärä luokka, johon hän joutuu. Aivan yhtäkkiä Pasi löytää itsensä tekemästä kolmen kuukauden mittaista projektia jääkiekosta. Hän käy paikallisen urheiluseuran peleissä, kommentoi pelejä nettiin ja käy jopa tutustumassa jääkiekko selostajan arkeen. Pasin projektissa kaikki onnistuu, sekä epäonnistuu.

Kirja on kuvattu Pasin näkökulmasta. Eli kirjassa on minäkertoja, tämä sopii hyvin kirjan tyyliin. Vaikka kirjassa ei juurikaan perehdytä henkilöihin tai heidän taustoihinsa. Kirja olisi todennäköisesti ollut sekava, jos kertojana olisi ollut joku ulkopuolinen.

Kirjan on helppolukuinen, mutta kirjan on myöskin kiinnostava ja hauska lukea. Kirjailija on ollut luova kielenkäytön suhteen ja hyviä ja hauskoja kielikuvia on paljon. Esimerkiksi kirosanat korvataan kirjassa sanalla kalapuikko. ”--bussikin on taas kalapuikosti myöhässä.” Juonellisesti kirja on vaisu.

Kirjassa on nähtävissä varsin selkeästi yksi tietty opetus. Se mitä on vaivalla saavutettu saattaa romahtaa silmänräpäyksessä. ”Olin noussut liian lähelle aurinkoa ja polttanut siipeni.” Ja jos näin käy silloin ei kuulu luovuttaa vaan nousta ylös ja yrittää kaksi kertaa kovemmin. Kirjassa, varsinkin kirjan lopussa on myöskin nähtävissä teemana se, että teoilla saattaa olla pitkäaikaisia ja jopa arvaamattomiakin seurauksia. Rooli kirjassa on myös sillä, että ei pidä tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä. Nämä hätäiset arviot koituvat myös Pasille haitaksi. Tämä olisi hyvä pitää itsekin mielessään.

Kirja on erittäin yksinkertainen. Jossain kohdissa jopa niin yksinkertainen, että alkaa miettimään, jos kirja onkin suunnattu vielä nuoremmille. Kirjassa mukavaa oli mielikuvituksellinen kielenkäyttö.  Juuri kyseinen mielikuvitus oli hyvin suuressa roolissa siinä, että kirjan jaksoi lukea. Kirja on myöskin hyvin lyhyt, vain 145 sivua. Kirja oli siinä mielessä pettymys, että siinä olisi voinut olla enemmän sisältöä.