Kalle Veirto Ohut Hauska Kirja

Kirjailija: Kalle Veirto                                                                  


Teoksen nimi: Ohut hauska kirja


Tekstilaji: nuorten romaani


Julkaisuvuosi: 2017

                                                                          

Kustantaja: Karisto

Kalle Veirton loihtima Ohut hauska kirja on nimensä mukaisesti melko ohut ja hauska kirja. Kirja on suunnattu nuorille, erityisesti pojille, sillä kirja kertoo tavanomaisten ysiluokkalaisten poikien seikkailusta. Kirja on hyvä valinta erityisesti sellaisille nuorille, jotka eivät sen kummemmin pidä kirjojen lukemisesta, ja joiden mielestä kirjan täytyy olla hauska sekä suhteellisen nopealukuinen. Lyhkäisyydestään huolimatta kirjasta löytyy hyvin jännittävä ja mukaansatempaava juoni, josta ainakin itse pidin paljon. Kirjassa poikien olisi tarkoituksena lukea yksi kirja ennen ysiluokan päättymistä, mutta heillä on vaikeuksia löytää kirjaa, jonka he valitsivat äidinkielen kirjalistasta.

"Kumarruin lattialle ja nostin paksun kuoren pöydälle. Sen alla oli ohut kuori, josta työntyi ulos aavistuksen kellertävää paperia. Käänsin nipun poikittain, tasasin ja vedin ulos ja luin ensimmäisen liuskan ensimmäisen rivin.

    Se kuului näin:

    "Piti lukea yksi kirja, yksi ainoa." " (S. 102)

Poikien löydettyä kirjan minua huvitti, sillä tajusin, että poikien etsimä kirja oli tämä samainen kirja, jota juuri samaan aikaan pitelin käsissäni. Kirja nimittäin alkaa täysin samalla tavalla. Kirjan nimen voi siis tulkita kahdella eri tavalla. Sen voi ajatella joko kuvailevan kirjaa, tai sitten se on nimetty ohueksi hauskaksi kirjaksi vain sen takia, että poikien etsimän kirjan nimi oli Ohut hauska kirja. Kumpikin ajattelutapa on mielestäni oikea. Ehkä kirjan nimellä on tarkoituksella kaksi merkitystä. Itse luulen niin.

Kirjan päähenkilö, Ekku, on fiksu ja sanavalmis yhdeksänluokkalainen poika. Hän on kirjassa minäkertojana. Suuressa roolissa kirjassa on myöskin Ekun ystävä Iiro-Matias. Hän on toimelias, hieman ajattelematon, ja hyvä käsistään. Hänen kädentaidoilleen tulee kirjan tärkeässä tapahtumassa käyttöä. Iiro on myös nuuskan suurkuluttaja. Kirjassa kerrotaan myös Ekun perheestä ja muista kavereista, mutta he eivät ole niin keskeisissä rooleissa. Esimerkkinä kirjan päähenkilön tyttöystävä Helinä, jonka kanssa Ekku oli oikeastaan tekemisissä vain kännykän välityksellä. Kirjan loppupuoliskolla keskeisessä roolissa on myöskin ohuen ja hauskan kirjan kirjoittaja Maiju Tietäväinen, sekä hänen miehensä Pena. Maiju on ystävällinen, joskin raju suustaan ja tupakanhajuinen rouvashenkilö. Hän on aikoinaan kirjoittanut ohuen ja hauskan kirjan, mutta hukkasi sen alkuperäisluonnoksen. Pena taas on viisas ja myöskin ystävällinen vanhempi herra, ja antaa pojille neuvoja elämään.

Poikien siis täytyisi lukea yksi kirja ennen ysiluokan päättymistä. He näkevät äidinkielen kirjalistan alareunassa kirjan nimeltä "Ohut hauska kirja" ja he päättävät lukea sen. Kirjaa ei löydy koulun kirjastosta eikä kaupungin kirjastosta, eikä kirjasta löytynyt edes mitään tietoa sieltä. He saavat kuitenkin selville kirjailijan taiteilijanimen alta hänen oikean nimensä. Iiro selvittää kirjailijan asuinpaikan ja pojat lähtevät sieltä asti kysymään ohuen ja hauskan kirjan kohtalosta. Monia mutkia on matkassa ja pojilla on mielessä heidän järjestämänsä bileet joihin täytyisi ehtiä ja juomat noutaa. Pojat kuitenkin tekevät järkevimmän valinnan ja panostavat kirjan löytämiseen, vaikka heidän kaverit saattaisivatkin pettyä. Pojilla meneekin useampi tunti auttaessa Kirjailijaa ja hänen miestään eri asioissa, ja etsiessä kirjan käsikirjoitusta. Pojat kohtaavat useita haasteita, mutta ovat päättäväisiä ja jatkavat kunnes saavat sen mitä varten he olivat alun perin lähteneet pyöräreissulle.

Lopulta poikien kova työ palkittiin. 

"Iiro-Matias ja Ekku, tämä oli suorastaan kympin arvoinen suoritus. Kiitos ja onneksi olkoon!" (S. 149)

Kirja oli mielestäni hyvä, vaikken itse juurikaan kirjoja lue, enkä niistä välitä. Kirjassa 15-vuotiaat pojat käyttävät nuuskaa ja suunnittelevat ryyppäämistä. Myös Maijun kielenkäyttö on usein melko hurjaa. Tämän tyylinen teksti kuitenkin saa minut ainakin lukemaan kirjaa innokkaammin, ja pitää kiinnostuksen. Pidin varsinkin siitä miten periksiantamattomia pojat olivat. He pistivät kirjan kaiken edelle ja väsymättä onnistuivat tavoitteessaan.