Anna-Leena Härkönen, Akvaariorakkautta

Akvaariorakkautta

Kirjailija: Anna-Leena Härkönen

Teoksen nimi: Akvaariorakkautta

Tekstilaji: nuorten romaani

Julkaisu vuosi: Julkaistiin ensimmäisen kerran 1990, toinen painos 2005

Kustantaja: OTAVA

"Mä heräsin suuressa huoneessa. Huone oli täynnä valoa. Valo ui mun silmien läpi suoraan päähän ja pää alko tikittää kipua. Mä suljin silmät hetkeksi ja avasin ne taas"

Saara löytää itsensä täysin vieraan miehen asunnosta, hän ei muista edellisestä illasta mitään. Hän tutkii hieman asuntoa löytäen hienon flyygelin ja paljon kirjoja. Saaralle tuntematon mies avaa silmänsä vuoteessa ja toivottaa hyvää huomenta. Vieraan miehen nimeksi paljastuu Jouni. Tämä yö ei jää heidän viimeisekseen, vaan parin rakkaus alkaa syventyä. He kokevat yhdessä paljon asioita, he käyvät yhdessä ulkomailla, viettävät normaalia parisuhde arkea maaten sängyssä lukien kirjoja ja miettivät jopa yhteen muuttoa, mutta suhteessa on kuitenkin yksi ongelma…

Kirja on kirjoitettu pääosin puhekielellä, se oli aluksi hieman hämmentävää, sillä yleisemmin kirjat on kirjoitettu yleiskielellä. Kun kirjaa oli lukenut vähän aikaa, puhekielinen kirjoitustyyli alkoi sopia kirjaan erittäin hyvin. Kirjoitustyyli sopi hyvin myös minäkertojan suuhun, jolloin päähenkilöön oli helpompi samaistua. Kirja oli kokonaan kirjoitettu minäkertojan näkökulmasta, mutta tekstistä olisi voinut tulla vielä elävämpää jos tapahtumia olisi kuvailtu myös jonkun toisen henkilön näkökulmasta. Teksti oli aika rajua ja karua, mutta silti erittäin arkista.

 Kirjan tärkein henkilö oli 20-vuotias Saara. Saaran lisäksi kirjassa esiintyi Jouni hänen poikaystävänsä. Saaran vanhemmat ja hänen veljensä Seppo sekä Irene ja muut Saaran kanssa asuvat henkilöt. Päähenkilönä Saara oli mielenkiintoinen persoona, vaikka hän ei ollut ihan vielä löytänyt itseään, hän miellytti mieluummin muita ja heidän mielipiteitään. Hänen ajatuksensa ja mielialansa ailahtelivat useasti, eikä siitä ollut aina niin paljon iloa. Monet hänen tekemänsä valinnat eivät välttämättä olleet parhaita mahdollisia, mutta ne toivat tarinaan lisää mielenkiintoa ja elävyyttä.

”Mä sulkeuduin pariksi päiväksi sisälle ja ilmoitin kaikille etten mä oo tavattavissa. Mä en halunnu Jounin soittavan mulle, enkä kenenkään muunkaan. Mä ilmoitin Maritalle etten mä tule enää töihin. Mä halusin jatkaa lomaani syyskuun viidenteen asti.”