Doerr Kaikki se valo jota emme näe tulevassakaan

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota eme näe
Alkuperäisteos: All the Light We Cannot See (2014)
Tekstilaji: nuorisokirjallisuus
Julkaistu: 2015
Kustantaja: WSOY


                                                                                        
Marie-Laure on nuori ranskalaistyttö, joka on menettänyt sekä äitinsä, että näkönsä. Hän asuu Pariisissa yhdessä Pariisin luonnontieteellisen museon päälukkoseppänä työskentelevän isänsä kanssa. Isän rohkaisun ja rakkauden avulla, Marie kykenee toimimaan sokeudesta huolimatta. Hän harjoittelee tuntemaan omaa lähiötään isän tekemän tarkan pienoismallin avulla ja saa rohkeutta myös lähiössä kulkemiseen. Isän työn avulla hän pääsee museossa tutkijoiden kanssa tutustumaan museon kokoelmiin. Mariella on suuri tiedon jano ja on erityisen kiinnostunut erilaisista kotiloista ja meribiologiasta, joihin hän tutustuu yhdessä iäkkään nilviäistutkija Geffardin kanssa.
Eletään 1930-luvun loppua ja toinen maailmansota lähestyy lähestymistään. Sodan puhjetessa Marie isänsä kanssa joutuvat lähtemään pois Pariisista, päätyen Bretagnen rannikolla sijaitsevaan merenranta kaupunkiin, Saint-Maloon.

Isä pyyhkäisee hiussortuvia hänen korviltaan ja lennättää häntä korkealla päänsä yllä. Isä sanoo, että hän on isän oma ihme, èmerveillement. Isä sanoo, ettei ikinä jätä häntä, ei ikimaailmassa. (s.39)

Kaukana Pariissta koilliseen sijaitsee hiilikaivosalue Zollverein, jossa asuu valkopäinen Werner. Hän asuu orpokodissa yhdessä siskonsa Jutan kanssa. He ovat menettäneet isänsä kaivosonnettomuudessa, ja Wernerille on muodostumassa sama uhkaava tulevaisuudenkuva, kaikki viisitoista vuotiaat pojat joutuvat menemään kaivokseen töihin. Hän kuitenkin saa vältettyä tuon kauhean kohtalon, kun hänet valitaa SS-yksikön kadettikouluun, arjalaisen ulkomuodon ja matemaattisen ja teknillisen lahjakuutensa avulla. Tulevaisuus näyttää valoisemmalta, mutta koulutus onkin erilaista, kuin hän on kuvitellut.

"Sinulle, Werner, vielä sanotaan, että olet liian pieni, että sinä et ole mistään kotoisin, että sinä et saisi unelmoida liikaa. Mutta minä uskon sinuun. Minäpä luulen, että saat vielä aikaan jotakin suurta." (s.33)
 
Marien ja Wernerin kohtaloita muotoilee niin sota, radioaallot, kuin suurin koskaan löydetty jalokivi Liekkien meri. Vuosi vodelta heidän polkunsa lähenevät toisiaan, ja risteävät koskettavalla tavalla heidän viimeinkin kohdatessaan.  

Anthony Doerrin Pulitzer- palkittu Kaikki se valo jota emme näe on silmiä hivelevä romaani, joka kertoo toisesta maailmansodasta erittäin syvällisesti ja koskettavasti. Kirjan henkilöt ovat uskottavia, kerronta sujuvaa ja miljöön kuvailu erittäin tarkkaa ja eläväistä. Lukukokemus oli  suoraan sanottuna ihmeellinen, tarina vaihteli kauneudesta kauheuteen ja takaisin antaen minulle järkytyksiä, koskettavia hetkiä ja helpotuksia.

Suosittelen kirjaa kaikille jotka ovat kiinnostuneita niin historiasta, sodasta kuin nuoruutta käsittelevistä kirjoista. Teos on aidon tuntuinen kuvaus toisen maailmansodan ajoista, natsismista ja sotaa päkoon lähtevistä ihmisistä. Vaikka välillä olikin vaikea pysyä kärryillä, ajassa hyppimisen vuoksi, oli kirja erittäin kiinnostava ja koukuttava. Suosittelen kaikkia, edes vähänkään kiinnostuneita lukemaan tämän upean teoksen.