Miika Nousiaisen Maaninkavaara: -Juoksua koko elämä

Miika Nousiainen: Maaninkavaara

Julkaisuvuosi: 2009

Kustantaja: Otava

Sivuja: 351

Kotimainen kehitysromaani

Suomalaisen perheen isän Martti Huttusen elämään kuuluu kolme asiaa: juoksu, juoksu ja juoksu. Martin aika kuluu poikansa valmentamiseen, mutta  poika katoaa yllättäen matkalla kisoista kotiin. Martin elämän jää aukko, jonka tytär Heidi ottaa tehtäväkseen täyttää. Kuvataiteesta kiinnostunut Heidi jättää muun elämän ja rupeaa isänsä valmennettavaksi. Juoksijoita jumalina pitävä Martti ottaa tehtävän tosissaan ja alkaa hiomaan Heidistä juoksijaa. Pojan katoamisesta aiheutunut suru laimenee vähitellen. Valmentaminen ottaa vallan Heidin elämästä, mutta Heidi haluaa pitää isänsä mielenterveydestä huolta.  Koulukiusaajien uhriksi joutuminen ja poikaystävän saaminen tekee juoksemisesta entistä ahdistavampaa. Kumpi voittaa: juokseminen isän tahdosta vai oma elämä?

Mukaansa tempaava tarina nuoren tytön vastuusta antaa lukijalle puhtaan lukukokemuksen. Taitavasti minäkertojaa vaihdellen Miika Nousiainen saa lisättyä kirjaan mielenkiintoa. Minäkertoja vaihteli Martin ja Heidin välillä. Miika Nousiaisen tekemä kertojaratkaisu oli mielestäni hyvin ammattimainen, ja se kertoo Nousiaisen taitavuudesta kirjoittajana. Kirjan motiivina toimiva juokseminen antaa mielestäni hyvin surrealistisen kuvan huippu-urheilusta. Juoksuvalmentamisen järjettömyys kirjassa on kuitenkin osittain jopa huvittavaa. Maaninkavaarasta sain nuoren sukupolven edustajana hyvää yleistietoa suomalaisen juoksun historiasta aina Hannes Kolehmaisesta Kaarlo Maaninkaan.

  

Kirjassa käsitellään hyvin surullisesti perheen valtasuhteita ja sitä, kuinka yksi persoona voi tuhota koko perheen sisältä päin. Minua häiritsi, kuinka Martin vaimo Sirkka puuttui miehensä tekoihin niin varovaisella kädellä. Vaimo kuitenkin jätti miehensä tyttärensä havahduttamana. Perheen hajoaminen auttoi Martin lopulta takaisin oikeille raiteille. 

Vaikka oma isäni onkin urheiluun kietoutunut persoona, on Maaninkavaarassa viety urheilun tuoma fanaattisuus aivan uudelle tasolle. Kirja on kuitenkin kaikesta huolimatta minusta uskottava, sillä olen kuullut elämäni aikana hyvin monista omituisista urheilupersoonista. Heidi otti kirjassa itselleen suuren vastuun huolehtimalla isänsä hyvinvoinnista. Tämän lisäksi hän sai palautettua isänsä takaisin normaaliin maailmaan. Näin suuren vastuun ottaminen oli hyvin erikoista, kun kyseessä oli 16-vuotias tyttö, joka oli juuri menettänyt veljensä.  Heidin omat uhraukset olivat mielestäni liian epäitsekkäitä yläastelaiselle. "Minun ikäiseni tytöt istuvat kahvilla, puhuvat matematiikan kokeista tai pojista. Minä olen Lapissa oksentamassa ja kuuntelen kehuja siitä." (s.240) Kirjan toinen päähenkilö Martti muistuttaa minua hauskasti Tuomas Kyrön mielensäpahoittajasta: Martti on hyvin konservatiivinen henkilö, joka uskoo asioiden olleen ennen paremmin.

Kirjan kiinnostavuutta lisää varsinkin henkilöiden välillä vallitsevat suhteet ja suhteiden muuttumiset. Suhteiden muuttuminen lisäsi koko ajan pientä jännitysmomenttia lukemiseen. Kirja ei ollut ennalta arvattava, mikä on hieno piirre kirjassa. Pidin kirjasta paljon, vaikka se ei käsitellytkään nuoren pojan elämää. Kirjassa yhdistyi hienosti urheilu, perheen väliset suhteet ja draama. Nämä kolme ainesosaa tekivät lukumatkastani rikkaan kokemuksen. Maaninkavaara oli jälleen yksi upea lukemani teos Miika Nousiaiselta.